Eternautin taiteilijat: José Muñoz

 

José Muñoz syntyi Argentiinan pääkaupunki Buenos Airesissa vuonna 1942. Hän ihaili suuresti italialaispiirtäjä Hugo Prattin sarjakuvia 1950-luvun alussa. 

Kotimaansa sijaan Muñoz on suosittu Euroopassa, jossa syntyi useita Carlos Sampayon käsikirjoittamia sarjoja 1970-luvulta alkaen. Suomessa on julkaistu neljä Alack Sinner -albumia vuosina 1989–1997, sekä Joen Baari (Like 1991) ja Billie Holiday (WSOY 1992). Hänen myöhempää, suomentamatonta tuotantoa on mm. argentiinalaisen tangolaulajan elämäkerta Carlos Gardel (2009). Muñoz tyttärineen asettui 1970-luvun lopussa Italian Milanoon, jossa hän edelleen asuu.

Eternautti

Useissa lähteissä väitetään Muñozin olleen Walter Fahrerin tavoin Prattin oppilas Escuela Panamericana de Arte -taidekoulussa. Kuitenkin Muñoz itse on sanonut toista, ja myös Dominique Petitfauxin haastatteluteoksessa De l'autre côté de Corto (Casterman 1996) Pratt kiisti Muñozin olleen hänen oppilaansa. Selityksen yksityiskohta sai, kun Muñoz selitti asian juurta jaksaen vuonna 2007. Hänen vanhempansa ajoivat koululle vuonna 1954, mutta Muñoz myöhästyi luennolta niin, että ehti vain nähdä Prattin poistuvan.

Muñoz sai oppinsa samassa taidekoulussa pari vuotta myöhemmin Alberto Breccialta. Hän kertoi Breccian mm. opastaneen oppilaitaan mieltämään sarjakuvasivun shakkilaudan tavoin muotona, jossa musta ja valkoinen vuorottelevat.

Héctor Oesterheldin perustamalla Frontera-kustantajalla Muñoziin teki vaikutuksen Prattin vauhdikas työskentelytahti. Muñoz avusti Francisco Solano Lópezia Eternautin piirtämisessä vuonna 1959. Muñoz luonnehti työnsä näkyvän "siellä sun täällä" Eternautin viimeisen 60 sivun aikana. Hän myös vitsaili erikoistuneensa lumihiutaleiden piirtämiseen. Sittemmin Muñoz piirsi sotareportteri Ernie Piken seikkailuja.

Precinto 56

Hugo Pratt vastasi Editorial Yago -kustantajan vuodesta 1962 lähtien julkaiseman Misterix-lehden sisällöstä. Precinto 56 -poliisisarja oli Oesterheldin ja Breccian Mort Cinderin ohella kustantajan merkittävintä perintöä. Muñoz piirsi Precinto 56 -sarjaa Ray Collins -nimimerkkiä käyttäneen Eugenio Zappietron käsikirjoitusten pohjalta.

Kovaotteisesta poliisiluutnantista kertova Precinto 56 oli sekä Collinsin että Muñozin ensimmäinen oma sarjakuva. Collins kertoi poliisisarjan olleen Prattin ideoima, mutta sisällön suhteen hän sai vapaat kädet.

Collins jatkoi Naked City -televisiosarjan (1958) inspiroimaa poliisisarjaansa Skorpio-lehden aloitusnumerossa vuonna 1974. Kuvittajaksi vaihtunut Lito Fernández antoi poliisille aikansa muotia mukaillen tuuheat viikset. Ediciones Récord julkaisi suurmenestynyttä sarjaa vuoteen 1981 saakka. Jälkinäytöksen Precinto 56 sai Editorial Columban julkaisemassa D’Artagnan-lehdessä 1996, jolloin poliisisarjan sankari muutti New Yorkista Miamin huumepoliisiin.

Tuntemattomat sarjat

Muñozin oli 1960-luvulla käytettävä salanimeä Horacio Porreca, koska tuntemattomasta syystä omalla nimellä ei töitä Editorial Columba -kustantajalta herunut. La muerte viene del espacio ("Kuolema saapuu avaruudesta", Top Maxi Historietas n:o 9, Cielosur Editora 1972) jäi ainoaksi yhteistyöksi käsikirjoittaja Mirco Repetton kanssa Muñozin tähytessä jo Eurooppaan.

1960-luvulla Muñoz avusti Solanoa, jonka muodostaman studion kautta töitä virtasi tuhannen sivun vuositahtia britannialaiselle Fleetway-kustantajalle. Vuonna 1972 Muñoz siirtyi suoraan Fleetwayn leipiin Lontooseen. Hän riitautui brittikustantajan kanssa, koska tämä vaati Muñozia piirtämään Solanon tyyliä jäljitellen. Muñoz päätti työnsä saarivaltiossa ja muutti vuonna 1974 Barcelonaan, jossa tapasi Sampayon. Hugo Pratt kannusti kaksikkoa luomaan jotain omaa. Tästä sai alkunsa Alack Sinner, jota julkaistiin vuodesta 1975 lähtien. Työvälineensä Muñoz vaihtoi siitä syystä, ettei tiedostamattomasti enää jäljittelisi Solanon tyyliä.

P.S. Oheinen kuva on Muñozin piirtämä omakuva Alack Sinner -sarjasta.