Tällainen oli Eternautti vuonna 1957

 

Héctor Oesterheld esitteli Eternautin vuonna 1957 lukijoille nimellä ”Una cita con el futuro: El Eternauta, memorias de un navegante del porvenir” (”Kohtaaminen tulevaisuuden kanssa: Eternautti, huomispäivän purjehtijan muistelmat”).

Sen minkä Eternautti nimessään menetti, se pituudessaan voitti. Oesterheld suunnitteli tarinasta noin 70-sivun mittaista. Suursuosittu jatkotarina lensi lopulta pitkälle yli alkuperäisen mittansa. Hora Cero -lehdessä Eternauttia julkaistiin kaikkiaan 106 numeroa. Käsikirjoittajan mukaan sarjakuvaromaanin tapahtumat River Platen stadionista lähtien syntyivät lennossa.

Kokoelmajulkaisussa on 350 sivua, ja sitä varten tuotettiin uutta taidetta. Kuitenkin Hora Cero -lehdessä Eternauttia julkaistiin 369 sivua (kyseessä on "virallinen" luku, jossa kolme puolikasta sivua lasketaan kokonaisiksi sivuksi, muutoin tarkka luku olisi 367,5 sivua). Kokonaissivumäärään liittyvä ristiriita selittyy sillä, että Hora Cero -lehdessä mm. kerrattiin edellisten numeroiden tapahtumia, ja siksi niitä ei ole alkuperäisessä kokoelmaversiossa mukana (oheisen kuvan ruutupari sijoittuisi suomalaisen Eternautin s. 9–10 väliin).

Lisäksi jatkosarjan sivuilla on esitetty julkaisuaikana mm. mainoksia, jotka kokoelmasta on poistettu. Kaikkine poistoineen tarinan sovittaminen kokoelman sivuille on toisinaan vaatinut ruutujen uudelleenjärjestelyä, sekä vuoroin yksittäisten ruutujen venyttämistä tai typistämistä sivusuunnassa.

Oheista kuvanäytettä (Hora Cero Semanal n:o 16, 1957) voit verrata Suomessa julkaistuun laitokseen (kts. Eternautin s. 68), joka perustuu pienin poikkeuksin vuoden 1975 kokoelmajulkaisun originaalisivuihin. Ensimmäistä ja viimeistä ruutua on venytetty siten, että päähenkilöiden taustalla näkyy enemmän tähtitaivasta. Alkuperäisten ruutujen leveys siis usein myös selittää kokoelman puhekuplien muotoa ja leveyttä.

Knoppitietona lisättäköön vielä, että Eternautin tekstaaja oli Andrés Martín, ja Frontera-kustantajan julkaisujen graafisen ilmeen logoja myöten suunnitteli Abel Guibe. Tältä osin Guibe vastasi myös Editorial Ramírez -kustantajan El Eternauta -antologiasta 1960-luvun alussa. Kyseiseen antologiajulkaisuun palaamme tällä palstalla toisella kertaa.