Eternautti ja kauhujen paviljonki

 

Oletko jo lukenut Eternautin? Suomalaisen käännössarjakuvan historiassa joukkorahoitettu Eternautti- ja Eternautti 1969 -tuplajulkaisu on poikkeuksellinen tapahtuma. Sen kunniaksi aloitamme lukukokemusta syventävien tietoiskujen sarjan. Juttusarjassa tarkastellaan Eternauttia niin sarjakuvatutkimuksen näkökulmasta kuin myös ainutlaatuisena kulttuuri-ilmiönä. Sen lisäksi pöyhitään kuriositeetteja sekä knoppitietoutta lukijoidemme huvitukseksi.

Tietoiskut on tarkoitettu viihdykkeeksi myös niille sarjakuvaharrastajille, jotka eivät ole Eternauttiin vielä ehtineet tutustua. Ensisijainen kohdeyleisö on kuitenkin jo teoksiaan sulattelevat lukijat. Eniten juttusarjasta saa irti, kun on paitsi lukenut teosparin, myös tutustunut kirjojen lisämateriaaleihin. Eternauttia myy mm. Turun Sarjakuvakauppa, josta löytyy tietenkin myös Eternautti 1969.

Usein tämän palstan jutuissa suoritetaan toden ja kuvitelman välistä rajankäyntiä, joten samoissa merkeissä voit aloittaa perehtymällä tähän karttaan (linkki Flickr-palveluun). Kartasta selviää, kuinka sotilaat marssivat Argentiinan pääkaupungin katuja kohden tuntematonta vihollista. Kartan lisäksi infograafissa esitellään myös Buenos Airesin nähtävyyksiä, jotka esiintyvät Eternautin sivuilla. Kotimaisuus tunnistettavine miljöineen oli argentiinalaislukijoille tärkeä ulottuvuus, kun Eternautti julkaistiin 1950-luvulla.

Orkesteripaviljongin lisäksi Faluchon monumentti (kts. Eternautin s. 187) on entisellään, vaikka suurkaupunki ympärillä onkin jatkanut elämäänsä. Sen sijaan mm. General Pazin risteys näyttää tänään jo aivan toiselta. Tämän jutun kuvituskuva orkesteripaviljongista on muokattu Wikipedian kuvasta.

Seuraavalla kerralla siirrytään jo toden teolla asiaan, ja uutta sisältöä Eternautin tiimoilta julkaistaan kahdesti viikossa (maanantaisin ja torstaisin). Tervetuloa viihtymään!