Eternautti väreissä (1981)

 

Eternautti julkaistiin neliväristen lehtien sarjana, joka alkoi kesäkuussa 1981 (El Eternauta n:o 1–11, Ediciones Récord, 1981). Sarjan julkaisutahti oli kerran viikossa, ja samassa lehtien sarjassa julkaistiin ensi kertaa väreissä myös Eternautin toinen osa, Segunda parte (El Eternauta n:o 12–17, Ediciones Récord, 1981).

Sisäsivuille retrotyylin valinnut värittäjä oli Emiliano Parmiggiani, joka kuitenkin kreditoitiin vasta Segunda parten kokoelmajulkaisussa (muodossa Luis Parmiggiani). Segunda parte julkaistiin nelivärisenä kokoelmana vuonna 1981, ja saman vuoden aikana nähtiin myös alkuperäinen Eternautti värikokoelman muodossa. 

Eternautin värillisestä kokoelmasta on olemassa poikkeuksellisen niukalti tietoa tai edes kuvanäytteitä, kustantajan lehdissään julkaisemien mainosten lisäksi. Taustoista kiinnostunut harrastaja voi aluksi tuskailla myös värittäjän taustojen suhteen.

Parmiggiani työskenteli Ediciones Récordin palkkalistoilla värittäjänä 1970-luvun loppupuolelta lähtien. Seuraavan vuosikymmenen puolella hän siirtyi Demián-veljensä (joka käyttää sukunimestään muotoa "Parmeggiani") tavoin piirtäjäksi kilpailevalle Editorial Columba -kustantajalle. Siellä käytössä olivat ainakin Etzien- ja Max-nimimerkit. Veljien yhteistyönä valmistuneet työt esitettiin sen sijaan heidän omilla nimillään.

Eternautin neliväristen lehtien kansikuvat ovat näytillä Whakoom-palvelussa. Eternautin polveilevaa julkaisuhistoriaa luodataan suomennettujen Eternautti- ja Eternautti 1969 -sarjakuvien syventävissä artikkeleissa. Ensimmäisen lisämateriaaleihin kuuluu myös täydellinen listaus alkuperäisjulkaisuista.

Kuriositeetteja

Tässä juttusarjassa suomennetun Eternautin lisämateriaaliksi liitettyä julkaisuhistoriaa täydennetään knoppitiedoilla ja kuvanäytteillä. Sen lisäksi pöyhitään monenkirjavia kuriositeetteja, joista sanomalehdessä julkaistusta Eternautista ei ole aineksia oman juttunsa aiheeksi, joten olkoon se lisäknoppi tämän jutun päätteeksi.

Argentiinalainen La Gaceta -päivälehti esitti alkuperäisen Eternautin sarjakuvasivullaan vuosina 1977–1978. Tämä Tucumánin paikallislehti julkaisi myös toisen osan, Segunda parten, vaikka ei muuttanutkaan El Eternauta -otsikkoa tarinan vaihtuessa toiseen vuonna 1978.

Kirjoitushetkellä ei tarkkoja päivämääriä ole tiedossa, mutta oheisen kuvanäytteen mukaan Segunda parten sivu 29 julkaistiin 14.12.1978. Sivumääriä laskien alkuperäisen Eternautin julkaisu alkoi karkeasti ottaen joskus vuonna 1977. Ja mikäli toinen osa esitettiin loppuun saakka, päättyi Segunda parte pitkän matkaa vuoden 1979 puolella. Sanomalehtiversiosta lisätietoja ja -kuvia löytyy Mariano Chinellin blogissa (espanjaksi).