Eternautin taiteilijat: Julio Schiaffino

 

Julio Schiaffino (1936–2016) opiskeli taidekoulussa Escuela Panamericana de Arte. Hänen opettajansa Pablo Pereyra kannusti Schiaffinoa valitsemaan ammatin sarjakuvapiirtäjänä. Schiaffinon ensimmäinen julkaistu sarjakuva oli poliisisarja Gable King, jota julkaistiin Corso Pete -lehdessä 1957.

Suomalaisessa Buster-lehdessä esitetyt jalkapallosarjat Super-Mac (Hot Shot Hamish, 1975) ja Pulla (Mighty Mouse, 1979) olivat Schiaffinon piirtämiä. Kotimaassaan Argentiinassa Schiaffinon menestyssarja Choripan sijoittui niin ikään viheriölle. Choripan käynnistyi Olé-urheilulehden sivuilla vuonna 1996. Sarja siirtyi kuitenkin pian jo omaan sarjakuvalehteensä. Schiaffino piirsi sarjaa Ray Collinsin (oikealta nimeltään Eugenio Zappietro) käsikirjoitusten pohjalta.

Solanon avustaja

Schiaffiano aloitti Francisco Solano Lópezin avustajana Editorial Abril -kustantajan lehdessä Misterix. Schiaffino avusti Solanoa mm. Bull Rockett -sarjassa vuonna 1955. Sarjoista moni jäi Schiaffinon käsiin Solanon siirtyessä aina uusien työtehtävien pariin. Tästä syystä Schiaffinon tyyli muistutti tarkoituksella Solanon piirrosjälkeä. Schiaffinon osuutta ei hänen kollegojensa mukaan ollut mahdollista erottaa Solanon omasta jäljestä.

Schiaffino siirtyi Solanon tavoin Héctor Oesterheldin perustamaan Editorial Fronteraan. Schiaffino avusti Solanoa niin ikään alkuperäisen Eternautin piirtämisessä vuonna 1957. Fronteralla Schiaffino piirsi myös uusia sarjoja, jotka olivat Buster Pike, Paul Neutron ja Bolo Peck. Buster oli sotareportteri Ernie Piken veli, jolla esikuvansa mukaisesti oli huomattava tuulenhalkoja. Bolo puolestaan lainasi kasvonsa näyttelijältä Gregory Peck. Toisinaan Schiaffino käytti peitenimeä Alan Davis.

1960-luvun alussa Schiaffino jatkoi Solanon aloittamia sarjoja Editorial Yago -kustantajan sarjakuvalehdissä. John Black -sarjassa vuonna 1964 Schiaffino pyrki eroon Solanon jälkeä muistuttavasta tyylistään. Schiaffino muutti Barcelonaan vuonna 1967.

Schiaffino piirsi Fleetwayn sarjoja 1970-luvulla, mutta hän jatkoi myös Solanon avustamista. Solanoa avusti Julion lisäksi hänen pikkuveljensä Jorge Schiaffino. Jorge muutti Espanjaan 1980-luvulla ja ansaitsi elantonsa mainospiirtäjänä. Hänen merkittävin sarjakuvansa oli Carlos Sampayon käsikirjoittama El Agente de la Nacional -sarja (Editorial Bruguera, 1986).

Schiaffino ja Editorial Ramírez

Editorial Ramírez julkaisi Eternautin kolmessa osassa vuosina 1961–1962. Ensimmäinen lehti myytiin loppuun niin vauhdikkaasti, että kustantajan oli julkaistava toisessa numerossa anteeksipyyntö asiakkailleen. Julkaisua nimittäin matkattiin varta vasten kyselemään kustantajan toimitiloista. Tänään kolme osaa ovat himoittuja keräilyharvinaisuuksia. Harvinaisuutensa lisäksi kolme osaa eivät täysin vastaa sen enempää alkuperäistä jatkosarjaa kuin myöhempää kokoelmaversiotakaan.

Oheisessa kuvanäytteessä verrataan Hora Cero -lehden ruutua (n:o 77, 1959) Ramírezin julkaisemaan versioon (n:o 3, 1963; Salvo on jäänyt piiloon lehden taitokseen eli alempaa ruutua ei ole leikattu oikeasta laidasta). Solanon muistelujen mukaan tällaisia muokkauksia ja korjauksia tehtiin vuoden 1959 aikana.

Kokoelmajulkaisussa (Ediciones Récord, 1975) oli palattu jo alkuperäiseen versioon, ja niin myös suomeksi julkaistu digimateriaali vastaa tämän ruudun osalta alkuperäistä Hora Cero -lehdessä julkaistua versiota (kts. s. 274).

On mahdoton arvioida, missä määrin Solano itse osallistui Eternautin jatkotyöstämiseen ja minkä tekivät puolestaan hänen avustajansa. Joka tapauksessa kansikuva tämän jutun alussa on Schiaffinon työtä, ja se koristi Ramírezin julkaiseman Eternautin toisen numeron kantta vuonna 1962.

Kustantaja muutti Eternauttinsa neljännestä numerosta alkaen satasivuiseksi antologialehdeksi. Schiaffinon Eternautti-aiheisia kuvituksia julkaistiin Oesterheldin antologiaa varten kirjoittamien Eternautti-novellin ja -romaanin kyljessä numerosta neljä lähtien. Kukin tässä jutussa mainitusta julkaisusta käsitellään vielä tarkemmin tämän palstan tulevissa jutuissa.